Minä olen Erkki Palisalo,
puoliorpo teollisuusompelijan poika. Teollisuustyöntekijänä, kansakoulunopettajana, raja- ja merivartiomiehenä, merimiehenä, YK:n rauhanturvaajana, pakolaisavustajana, yhdyskuntatyöntekijänä työskennellyt 1943 syntynyt pätkätyöläinen, syrjäytetty. Avosuhteessa Pirkko Hämäläisen kanssa.
Tiedonhalu, myötätunto kärsiviä lähimmäisiä ja viha vääryyttä kohtaan ovat syvimpiä luonteenpiirteitäni.

Kodin lähtökohdat olivat kehnot. Koulu kasvatustavoitteineen pyrki tekemään meistä tottelevaisen tuotantoelämän osasen, vailla mitään muuta tarkoitusta. Kapinoin vaistonvaraisesti. En voinut silloin, enkä voi vieläkään ymmärtää miksi mm ruotsinkielen opiskelu olisi välttämätöntä Suomessa ja Kuopiossa. Se on vanhan vallan jäänne. Oli ja on koulussa muutakin jota en hyväksy. Tottelemisen nimissä on saatu enemmän pahaa aikaan kuin tottelemattomuuden.

Koulu jäi köyhyyden vuoksi ja vastanmielisyyden opetussisältöjä kohtaan keskikouluun. Luojan kiitos, voitaneen sanoa, koska koulun arvoa ei ole syytä mitata vain sen mukaan mitä tietoja ja valmiuksia se pystyy välittämään oppilaille. Tärkeämmäksi voi osoittautua vastarinta jota se herättää. Mielestäni ihmisen tulee vapautua koulutuksensa asettamasta painolastista. Vain itseoppinut on oppinut, muut ovat opetettuja.
Minulla on ollut upeat opettajat: katu ja omat kokemukset, työväen akatemia tovereineen, lukuisat muut korkeakoulujen opettajat, vapaat journalistit, kirjailijat kurjailijat, tutkijat ja tiedemiehet, -naiset. Vain isä puuttui.
Ammatillinen koulutus radiosähköttäjäksi, ja myöhemmin aikuisiässä yhteiskunnallisia opintoja Työväen Akatemiassa kaksi vuotta, kaksi upeaa vuotta. Laajaa itseopiskelua avoimessa korkeakoulussa useiden vuosien ajan: valtiotieteitä, filosofiaa, sosiologiaa, antropologiaa, lakia ym. Lukuisia erilaisia kursseja harrastuksiin ja kiinnostuksiin liittyvissä aiheissa kuten kirjallisuus,lentäminen, laskuvarjoilu, sukeltaminen.

Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin – ei johdattamaan ihmiskuntaa taivaaseen vaan pelastamaan se helvetiltä.
YK-palvelujen aikana syvenivät näkemykseni konfliktien ja sotien syistä. Palvelin innokkaana YK:a uskoen sen periaatteisiin, rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen. Nyt sen yli kävellään. Amerikka on sen syrjäyttänyt. Kansainvälisen yhteisön ääni, demokratian ääni, on vaiennettu. Demokratiaa on voimistettava kaikilla tasoilla. Muitakin ihmisiä on kuunneltava kuin vain rikkaita. Muitakin kansoja on kuunneltava kuin Amerikkaa.
Muuan henkilöarvosteluni niiltä ajoilta:”Hieman sulkeutunut. Nähnyt paljon maailmaa. Suhtautuu asioihin niiden tärkeyden mukaan.”
Reservin kapteeni. Muutamia YK:n rauhanturvaamisen muistomitaleita.

Kuntoilen, vaellan, ammun minkä yhteiskunnallisten asioiden seuraamiselta ehdin.
Vasemmistoliittoon liityin heti sen perustamisesta alkaen kun sen periaatteita oli ajanmukaistettu. Vain mukana ollen voi vaikuttaa-klisee pitää ainakin tässä tapauksessa paikkansa.

Vl ei kuitenkaan osoittautunut sellaiseksi vastavoimaksi vääryyksille jonka vuoksi siihen liityin. Siksi jätin puolueen, joka jätti aatteen. En voi osallistua enkä antaa tukeani yhdessä auroin, miekoin, miettehin rakennetun maan ja sen peruspalvelujen ja maaperän myymiselle. Vastustan dollaridemokratiaa. Meno on fasisminluonteista ja silti äänestyspäätöksiin alistutaan tumput suorina. Kiltteyspalkintoja janotaan. Vastarinta voisi kuitenkin herättää nukkuvat. Kokemuksieni ja havaintojeni mukaan näyttää siltä kuin ainoa kansan ja kansanvallan puolustaja on enää Perussuomalaiset. Olkoon vaan pieni, olkoon vaan populistiseksi pilkattu, olkoon vaan ulkopuolella päätöksenteon. Jonain päivänä osat voivat vaihtua, kuten ne ovat tehneet ennenkin. Joka tapauksessa minun moraalinen selkärankani ei kestä tätä sopuilua.

Lautamiehenä näkee (voi sen nähdä muutkin) kuinka lait ovat kuin hämähäkin verkko johon pienet kärpäset tarttuvat mutta suuret herhiläiset lentävät läpi. Kaikki laki ei ole tehty oikeutta varten, vaikka emme aivan kehnommassa päässä olekaan.
Koulutuslautakunnassa olen päässyt arvioimaan koulutuksemme tilaa, eikä se anna aihetta riemuun. Koulutus tähtää kilpaillen kasvuun, ei henkiseen vaan aineelliseen. Perheen sosiaalinen asema määrittää edelleen melko pitkälle mille tasolle ja alalle päädyt. Koulutuksellinen tasa-arvo ei vieläkään toteudu.

Attacin ja Amnesty Internationaalin jäsen.
Kuuntelen mielelläni jazzia ja bluesia. Katson ajankohtais-, dokumentti- ja luonto-ohjelmat. Uutisvuoto saa minut aina hyvälle tuulelle.

En ole mikään poikkeuksellinen älypää, mutta kokemuksistani oppimalla ja toisten havainnoitsijoiden kokemuksia ja tutkimuksia hyödyntämällä olen päässyt eroon pahimmasta tietämättömyydestä. Olen myös rohkaistunut uskomaan näihin havaintoihin. Minua on nykyisin vaikea petkuttaa uskonvaraisilla teorioilla ja selityksillä.

Taloudellisten olosuhteiden parantaminen on jakamistehtävä, ei tieteen ja uudistusten avulla saatava tuotannon lisääntyminen. Myös kunnallisella tasolla.
Marxin teorioita kasaantumisesta, keskittymisestä ja kurjistumisesta pilkataan, mutta pitää olla Sokea Reetta voidakseen olla näkemättä että niin on tapahtunut ja tapahtuu kasvavalla nopeudella. Köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen ei ole luonnonlaki. Siihen voidaan vaikuttaa, ja siihen tulee vaikuttaa niin kunnissa kuin valtiossakin. Lait, tullit ja verotus ovat ne keinot joilla siihen vaikutetaan. On tapahduttava vallankumous mielissä jotta eriarvoistumista voidaan hillitä. Työpaikat häviävät, eläkkeitä leikataan, työttömyysturvaa supistetaan, eläkeikää nostetaan, sairaudenhoito yksityistetään, korvaukset lopetetaan... Ja kuitenkin me tuotamme tänään enemmän kuin milloinkaan historiamme aikana. Olemme kansakuntana rikkaimpia kuin milloinkaan. Yritysten on otettava vastuu myös maksuista. Uhkailu ja kiristys on loputtava.

Työttömät ja muut syrjäytyneet häpeävät tappiotaan, eivätkä siksi organisoidu. Osa keskiluokkaa pettää itseään kuvitelmillaan hyväosaisuudesta ja tukee porvaristoa. Tämä on suuri harhautus. Jonakin päivänä se, jolla on tänään työtä huomaa, että huomenna ei olekaan. Syy ei ole hänen, syy on sääntelemättömän, ahneen markkinakoneen. Se voidaan saada hallintaan jos halutaan, ja työtä ja toimeentuloa saadaan jakamalla työtä kaikille jotka sitä haluavat ja tarvitsevat. Talouden tulee alistua palvelijaksi. Sen isännyys voidaan lopettaa. Talous on keino, hyvinvointi päämäärä.
Minä olen yhteiskunnassamme nykyisin hallitsevasta ideologiasta ja omasta luokka-asemastani tietoinen pätkätyöläinen, syrjäytetty.

Murheellisinta on nähdä nuorten kohtalo ja osa tässä kovenevan kilpailun yhteiskunnassa. Näköalattomuus tappaa. Pätkätöiden varaan ei voi suunnitella elämäänsä. Jokaista meistä ei kiinnosta vuosikausien koulussa istuminen (ja monesti tyhjänpäiväisten asioiden opiskelu) ja siitä siirtyminen sitten johonkin koppiin loppuiäksi. Monet haluavat tekemään ja kokemaan. Aitoa positiivista vapautta ryhtyä tai lähteä ei kuitenkaan useimmalla ole. Tämä yhteiskuntajärjestelmä tarvitsee suurremontin. Se ei korjaudu pilkkuja viilaamalla. Valtuustokin voi toimia ja toimii jakajana

Todelliset viholliset eivät ole rajan takana, he ovat täällä omassa maassa, markkinatotalitaristit.
Markkinatotalitaristin luonteeseen kuuluu häikäilemätön itsekkyys, kuurous ja näkymättömillä selittäminen: kilpailukyky, näkymätön käsi, uskottavuus, markkinavoimat, ulkomaiset sijoittajat, luottamus järjestelmään, isänmaan etu, kannustavuus ja viime kädessä vaikka Ukko Mustilainen ja Taivaan Isä, mutta aina näiden piirien on saatava lisää. Lisää optioita, lisää verohelpotuksia, lisää liksaa johtajille ja omistajille, lisää golfkenttiä, purjeveneitä, osakkeita, lisää määräysvaltaa, lisää leikkauksia Matti ja Maija Meikäläiselle.
Vastustan kaikkea keinottelua, myös meidän tunteillamme keinottelua, valehtelua, puolitotuuksia, piilomerkityksiä, peittelyä, koska aina silloin olemme me maksajia.
Minä vastustan kaikkia niitä piirejä ja henkilöitä, jotka eivät suostu näkemään tosiasioita vaan uskottelevat äänestäjilleen ja itselleen, ettei huolta ole ja voimme jatkaa niinkuin ennenkin.

Marja Kivisen parhaan demokraattisen perinteen mukaan pitämät valtuuston ja hallituksen listojen käsittelyt sunnuntaisin ovat antaneet kuvaa valtuustotyöskentelystä.
Uudenlaisia ihmisiä tarvitaan valtuustoon, ei yhteisen omaisuuden myyjiä.
Tietenkään valtuusto ei ole se paikka josta käsin voitaisiin ohjata maailmaa oikeudenmukaisemmaksi ja inhimillisemmäksi, mutta siellä tulee ainakin olla henkilöitä jotka tietävät mitä esimerkiksi yksityistäminen merkitsee. Valtuustossa on ihmisiä jotka antavat tapahtua. He siis sallimalla ja myötäilemällä tukevat eriarvoistavaa kehitystä. Vaikkapa pieni valveutunut vähemmistö ei kykenekään estämään vääriä päätöksiä, se kenties kuitenkin kykenee herättämään kansalaiskeskustelun joka sitten saattaa oikaista virheet.
Myös valtuuston sisällä vallankäyttö tarvitsee vallan vahtikoiria.

LOKALISTIT YHTYKÄÄ – VAIHTOEHTOJA ON

Minä olen lukenut Kortenini, Kleinini ja Chomskyni ja moneen kertaan.
Ajattele maailmanlaajuisesti – toimi paikallisesti-periaatteella minä olen tarjonnut itseni tarkasteltavaksi.

Paikallistuminen tarkoittaa, että tuetaan paikallisessa omistuksessa olevia yrityksiä, jotka työllistävät paikallisia työntekijöitä kunnollisilla palkoilla ja palvelevat pääasiassa paikallisia kuluttajia. Se tarkoittaa omavaraisuuden lisäämistä ja pienempää tuontiriippuvuutta. Päätäntävalta siirtyy kaukaisten yhtiöiden johtokuntien kokoushuoneista takaisin yhteisölle, jolle se kuuluu.

PAIKALLISTUMINEN TAVALLISTEN IHMISTEN KÄSISSÄ

Yksilöt ovat se moottori, joka saa terveen paikallistalouden kasvamaan. Yksilöt työskennellen yhdessä ja erikseen, muodostavat yhteisöelämän kudoksen, Näiden yksilöiden taidot, kyvyt ja kokemukset voidaan saada liikkeelle kehittämään elinvoimaista paikallistaloutaa.
Ympäristöverot energian ja muiden luonnonvarojen käytöstä ja saastuttamisesta auttaisivat maksamaan radikaalia taloudellista siirtymistä lokalisaatioon.

Minun vaalilupaukseni on vähän niikuin avioliittolupaus. Lupaan koettaa rakastaa, mutta en lupaa milloin vien matot ulos ja tiskaan. Ehdokkaana lupaan puolustaa demokratiaa, ympäristöä, yhteistä omaisuuttamme (mitä vähä siitä on enää jäljellä), pienipalkkaisten ja palkattomien etuja, köyhien, sairaiden ja sairaanhoitajien asiaa mutta en tiedä millaisina ne eteen tulevat. Lupaan tehdä vain parhaani ja yhdessä parin-kolmen valistuneen ehdokkaan kanssa


Tässä käsitykseni asioiden tilasta. Jos ne eivät vastaa omianne, äänestäkää toki joku toinen valtuustoon. Minulla ei ole sinne – tai muuallekaan sellaista hinkua, että rupeaisin huoraamaan ajatuksillani. Ne ovat tosi pitkän ja hartaan opiskelun tulos.

Mielipidekirjoituksia lehtiin.